9.10.2017

Kaamos-juhla / Armas-festivaali

Esiinnyin Kinaporin palvelukeskuksessa vanhusten viikon kunniaksi järjestetyssä juhlassa.


 


30.9.2017

Kirjoitus Kinaporin palvelukeskuksessa työskentelyn tuottamista ajatuksista


Tämä on kirjoitus siitä, millaisia ajatuksia, kokemuksia ja teoksia työskentelyni taidemaalarina palvelukeskuksessa on tuottanut. Suomen Kulttuurirahasto myönsi minulle kolmivuotisen työskentelyapurahan Taidetta hoitolaitoksiin rahastosta keväällä 2015. Apurahahakemuksessa tuli mainita tuleva yhteistyötaho. Helsingin kaupungin Kinaporin monipuolinen palvelukeskus sitoutui yhteistyöhön kanssani. Aloitin työskentelyn 1.8.2015.
Tiivistetysti suunnitelmani apurahahakemuksessa oli selvittää kuvataiteilijan roolia ja mahdollisuuksia palvelukeskuksessa. Tavoitteeni oli tuottaa taiteellisia sisältöjä palvelukeskuksessa asuville ikäihmisille, mutta yhtälailla tuottaa sisältöjä ja teoksia taidekentälle vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa.
Työskentelyäni voisi kuvata taiteelliseksi kenttätutkimukseksi. Kinaporin monipuolinen palvelukeskus toimi minulle paikkana, jossa pystyin paneutumaan työskentelyyni ja pohtimaan minua taiteilijana kiinnostaneita kysymyksiä ja löytämään niihin vastauksia yhteisön ja yhteistyön avulla. Taidetta hoitolaitoksiin kriteeri täyttyi kun siirsin haavoittuvassakin vaiheessa olevan työskentelyni ja pohdintani palvelukeskukseen.
Taiteellisen työni edetessä muodostui metodi, jossa pyrin itse vaikuttumaan ja käyttämään tätä teosteni aineksena tai lähtökohtana. Ihmiset joiden kanssa työskentelin, eivät olleet kohteita, joille toin taidetta näytille vaan he toimivat taiteellisen työni innoittajina. Näin syntyi tasa-arvoisia kohtaamisia. Pyrin avaamaan heille taiteen tekemisen prosessini luonnetta. Käänsin asetelman ”Taide on tärkeää ja tuon sitä tarvitseville” asetelmaksi ”Tarvitsen teitä tehdäkseni taidetta ja toimiakseni taiteilijana”.
Aloittaessani työskentelyn palvelukeskuksessa aloin pohtia millainen kuvataiteilijan rooli siellä olisi tai on. Oivalsin nopeasti, että kysymys on taiteen ja taiteilijan asemasta yhteiskunnassa tai oikeastaan maailmassa ja elämässä ylipäätään. Huomasin, että on erityisen tärkeää, että taiteilijana itse ymmärrän mitä työskentelyni vaatii ja että osasin ottaa ja antaa sille tilaa. Taiteellinen työni vaati myös yksin olon ja tekemisen hetkiä. Silloin uppouduin omalle työhuoneelleni. Sain näin tarvitessani välimatkaa ja näkökulmani säilyi taiteen tekemisessä, mikä on mielestäni oleellista, jos pohditaan kuvataiteilijan roolia. Taiteellisen toimijuuden mahdollisuuksien laajetessa niin taiteiljoiden työskentelyn seurauksena kuin nykypäivän haasteiden toisinaan pakottamanakin onkin syytä pohtia kuvataiteen suhdetta muihin ilmiöihin ja yhteiskuntaan. Muuttuuko taiteellinen työ, kun taiteilija astuu työhuoneeltaan ulos ja työskentely kenttänä on koko maailma? Miten teokset ymmärretään, jos ne ovat esillä museoiden ja gallerioiden ulkopuolella?
Taiteellinen työni pohjaa paljolti väreihin, materiaalien tuntuihin ja maalaustaiteen pohdintaan ja merkitykseen esimerkiksi arjessa ja vuorovaikutuksessa. Asiat, jotka minua kiinnostavat ja joiden parissa työskentelen sopivat sattumalta ja melko mutkattomasti taiteelliseen työskentelyyn palvelukeskuksessa.Toivon työskentelyni kuitenkin toimivan avauksena myös hyvin erilaisten taiteilijoiden vaikkapa residenssijaksoille palvelukeskuksissa. Millaisen vierailun Kinaporin monipuoliseen palvelukeskukseen tekisi esimerkiksi Cindy Sherman tai Heide Hatry?
Mieleeni muistui eräs taideryhmän kokoontuminen muistisairaiden vanhusten ryhmäkodissa. Olin tuonut ryhmähetkeen joitakin askartelumateriaaleja. Tapaamisemme tärkeäksi elementiksi nousi kuitenkin käsivarressani olevat mustelmat, jotka ottivat kuvan roolin. Kuvat ihollani herättivät empatian ja huolen tunteita ryhmäläisissä. Ryhmäläiset pohtivat mustelmieni syntyhistoriaa ja analysoivat niiden muotoa ja väriä.
Yksi taiteellisista ilmentymistäni oli ja on Kinaporissa työskentelyn ja erilaisten performanssieni seurauksena syntynyt drag-tai transpersoonani runoilija Maimu Brushwood o.s. Huolirinta, joka kiersi pariin otteeseen Kinaporin osastoilla esittämässä itse kirjoittamiaan runoja. Maimun syntyyn vaikutti kokemukseni siitä kuinka persoonallani ja omalla fyysisellä läsnäolollani oli ollut suuri merkitys työskentelyssäni. Maimun avulla sain yhdistettyä oman olemukseni ja taiteellisen pyrkimyksen.
Maimu on myös tapani reagoida tämän ajan ilmiöhin ja niihin liittyvään ahdistukseen. Maimu on naivistisesta maalauksesta hypännyt hahmo, joka haluaa uskoa rauhaan ja rakkauteen ja tehdä maailmasta esteettisemmän ja eettisemmän. Maimu kokee lausumiensa runojen olevan pieniä aineettomia maalauksia, itsensä jatkeita.
Psykoanalyytikko Donald Woods Winnicottia mukaillen leikki on tila, jossa yksilön identiteetti ja ympäröivä maailma keskustelevat. Minulle maalaaminen on sallinut leikin jatkumisen. Leikki on mielentila, mutta fyysiset puitteet auttavat mielentilan löytymisessä. Työhuoneen tärkeys on siinä, että se merkitsee minulle konkreettista leikin tilaa. Työhuoneen rajojen sisällä saan tehdä mitä haluan, se on minun maailmani.
Työskennellessäni palvelukeskuksessa tarkoitukseni oli muuttaa se leikin tilakseni, tuoda maailmani hetkeksi toisten eteen. Esimerkiksi pitäessäni ryhmiä osallistujat astuivat leikkikentälleni ja osallistuivat työskentelyyni, tutkimukseeni ja täydensivät pohdintojani. Drag esityksen avulla sain kaapauttua hetkiksi koko talon mukaan leikkiini. Välillä onnistuin ideoissani, useimmiten en, mutta tämä liittyy luovaan työskentelyyn.
Olen taiteilijana riippuvainen sosiaalisesta ympäristöstä. Taideteoksesta tulee osa taiteilijan ja katsojan jakamaa objektiivista todellisuutta. Samoin kuin sosiologit Peter Ludwig Berger ja Thomas Luckman avaavat tiedonsosiologisessa tutkielmassaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen kuinka ihmisen ilmaisukyky voi ilmentyä toiminnan tuotteina (vaikkapa taideteoksena), vaikkakin perustavimman kokemuksen toisista ihmisistä saa ollessaan kasvotusten heidän kanssaan.
Jo aikaisemmissa yhteisöllisissä projekteissani osallistujat siirsivät taiteen tekemisen vastuun ja taiteilijana olemisen minulle ilmoittaessaan, että he eivät aio itse tehdä taidetta, mutta voivat olla mukana ja seurata kun minä teen. Tämän seurauksena taideryhmät, sosiaaliset suhteet ja erilainen kanssakäyminen alkoi vaikuttaa työskentelyyni ja teoksiini. Näin teoksiini alkoi kietoutua värin ja materian lisäksi eräänlainen sosiaalinen aines ensin huomaamattani ja sitten tietoisesti tätä ainesta tutkien.
Viimeisten vuosien aikana syntyneet teokseni kuvaavat erilaisia suhteita, yhteyksiä, kohtaamisia tai toimintaa. Teokseni ovat toisinaan sen kaltaisia, että ne hädin tuskin ovat olemassa tai tunnistettavissa taideobjekteiksi. Työskennellessäni kohtaaminen saattaa muuttua värisommitelmaksi tai teos saattaa kadota kokonaan edestäni. Pyörin kysymyksen ympärillä: Tarvitseeko kohtaaminen teosta vai onko kohtaaminen teos itsessään?
Kinaporissa työskentelyn aikana ymmärsin, mikä tämä aineeton elementti teoksissani on. Tai mitä jää jäljelle, jos teoksestani katoaa materiaali. Jäljelle jää toisen peilaaminen tai ajatus toisesta, kohtaaminen tässä hetkessä tai muisto siitä. Otan esimerkiksi äitini kanssa tehdyn teoksen vaaleanpunaisen puuvillaontelokuteesta virkatun peitteen. Puolet minusta, osa minua- teos syntyi yrityksestä virkata näkyväksi äidin ja pojan suhde. Jos teoksen materian poistaa, jäljelle jää aineeton muisto yhteisistä virkkaushetkistä ja sen hetkisestä suhteesta. Teoksen paikka on olla meidän välissä. Toisaalta teos loi minulle ja äidilleni paikan olla.

Kuvataiteilija ja koreografi Alexandra Bachzetsis kertoo Documenta 14 -näyttelyn katalogissa, että hänellä ei ollut tunnetta kuulumisesta tiettyyn kieleen tai paikkaan, joten hän halusi luoda itselleen tilan tai paikan, jossa olla olemassa. Tästä tulee mieleeni, kuinka lapsena rakensin majoja ja installaatioita.. loin itselleni konkreettisia tiloja olla. Majan avulla omistin pienen hetken ja paikan tästä maailmasta. Maja oli myös paikka, jonka sisällä olla turvassa. Maalausryhmien järjestäminen Kinaporissa mahdollisti ryhmäläisille ja itselleni puitteen olla hetken yhdessä. Maalaus yhdisti ryhmäläisiä, loi välillemme tilan ja antoi mahdollisuuden kohdata toisemme tässä ja nyt.
Käydessä taidenäyttelyssä ja katsoessa maalausta voisi viettää hetken teoksen äärellä ja nähdä sen esimerkiksi sen kaupallisen tai hyvinvointia tuottavan arvon taakse. Maalaus tarjoaa katsojalle tai kokijalle omanlaisensa paikan olla.. olla jonkin tutun tai tuntemattoman äärellä. Maalausta voi tarkastella esteettisenä objektina, mutta taiteenkokijan ei tarvitse olla passiivisessa roolissa suhteessa teokseen vaan hän voi suodattaa omia ajatuksiaan teoksen läpi ja olla vuoropuhelussa taiteilijan kanssa. Taiteenkokija voi omistaa teoksen hetkeksi samaan tapaan kuin musiikkia kuunnellessaan voi laulaa mukana ja eläytyä kappaleeseen.
Taiteilija on suoraan kontaktissa maalaukseen, jolloin katsoja voi seurata maalauksesta taiteilijan ajatuksen kulkua ja kehon tuottamia liikkeitä. Maalaus on kuin vaate, joka erottaa kaksi alastonta ihan tavallista ihmistä. Vaatteet rajaavat intiimin tilan samalla kun viestimme niiden avulla jotain toisillemme. Tämä on ollut yksi tausta-ajatus värillisten performanssieni sarjassa, jossa pukeuduin johonkin tietynlaiseen yksiväriseen asuun. Kinaporissa pukeuduin vihreään ja toimin päivätansseissa kavaljeerina heille, joilla ei ollut omaa partneria. Pukeuduin vaaleanpunaiseen ja kokosin puheen palvelukeskuksen asukkaiden ja asiakkaiden toiveista, unelmista ja maailmanparannus ehdotuksista. Lopetan vaaleanpunaisen puheen viimeisiin sanoihin: ”Toivotan aurinkoa, rauhaa ja leipää kaikille!”

7.9.2017

Ole hyvä Helsinki -metrotaideprojekti, kuvat asemalla!

Toteutin yhdessä Kinaporin palvelukeskuksen päivätoiminta Kammarin kahden iltaryhmän kanssa kuvia Sörnäisten metroasemalle. Aiheena oli empatia.
 







Suttaa ja sivele!

Suttaa ja sivele - maalaustapahtuma käynnistyi tänään Kinaporin palvelukeskuksen kahvilassa. Suttaa ja sivele tarjoaa matalankynnyksen maalaamiseen, vaikka aamukahvin lomassa.


2.6.2017

Työskentelyn synnyttämiä objekteja

Kokosin työhuoneeni lattialle kokoelman pieniä objekteja / teoksia, jotka olen tehnyt kahden vuoden Kinaporissa työskentelyn aikana...


4.5.2017

Syötäviä maalauksia

Syötäviä maalauksia, yhdessä oloa ja kuvien tuottamista metroasemalle